Voi Hyvää Päivää 🤔

Saanko avautua, noh saan tietenkin koska minulla on sananvapaus 🙂

On taas se aika vuodesta kun koulut alkavat ja se on monessa perheessä hirveä härdellin paikka. On tietenkin tärkeää että olla huolissaan pienen lapsen turvallisuudesta jne. Mutta miksi siitä tehdään aivan mahdoton sirkus.
Olen nyt seurannut erästä keskustelupalstaa ja todennut että voi Hyvää päivää sentään. Mihin on kadonnut se itse ajatelun taito.?

Mitä laitan lapselle päälle kun sataa, tulee tai muuten vaan on kaunista?
Moneltako koulu alkaa ja milloin ?
Montako tuntia ekalla luokalla ollaan koulussa ?
Mitä te puette ekana päivänä lapselle kouluu ?

7 – vuotias on tosiaan vielä pieni, mutta ei sentään mikään ääliö.
Heillä on vahvat omat mielipiteet moneenkin asiaan. Heistä ei ikinä kasva itseensä luottavia nuoria jos äiti tekee aivan kaiken heidän puolestaa ja hössöttää kokoajan. Jokainen tekee virheitä,mutta niistä oppii aina. Mutta mitään ei opi jos ei saa edes yrittää.
Maailma on paljon muuttunut minun koulupäivistä.
Liikennettä enemmän ja monia muita vaara tekiöitä.

Me saimme pärjätä koulutielle aivan itsenäisesti, ei ollut mitään iltapäiväkerhoja, Tosin minulla oli koulu tien toisella puolella, mutta paljon siinä autoja kulki jo silloin. Minulla oli tuki turva ystäväni Anne ❤ Yhdessä se joskus tyhmyyskin tiivistyi 😃 Nimimerkilla me kokkaajat 😃 Ihan aina ei äidit meidän päätä silitellyt kun mimmit oli vauhdissa.

KIUSAAMISELLE ON EHDOTON EI  😡

Järkyttävää miten kiusaaminen on lisääntynyt ja mennyt fyysiseksi. Jokainen on varmasti lukenut tunteisiin vetovia tarinoita kiusaamisesta. Nyt toivon että jokainen miettii miltä se tuntuisi jos osuisi omalle kohdalleen.
Ikävää että opettajat ei uskalla näihin asioihin puuttua vaikka he niin usein sanookin.

Itse en ole koskaan ollut mikään hoikka ja voin sanoa että minua ei koulussa koskaan kiusattu, Toki tunnustan sen ns haukkumisen joskus. Mutta se kiusaaminen ja pilkka mitä koen tänä päivänä on sitten jo kokonaan toinen juttu.

Minulla on vahva kokemus kiusaamisesta oman pojan kohdalla ja se järkyttää minua edelleen vaikka asiasta on jo vuosia.
me epäilimme asiaa jo kotona kun pojan persoona muuttui vihaiseksi ja ärtyneeksi. Terveydenhoitaja jo otti yhteyttä että onko poika kotona puhunut mitään. Mutta kyselyistä huolimatta hän vaikeni. Kunnes sitten se jatkuva töniminen johti pahaan kaatumiseen ja solisluun murtumaan. Se miten koulu asian hoiti saa minut raivon valtaan vieläkin. Opettaja ei vastannut puheluihin ja hänen kanssaan asia ei käsitelty koskaan. Rehtori puuttui asiaan mutta kun asian hoitaminen jäi opettajan vastuulle niin tekiöiden vanhemmat ei asiasta saaneet tietää. Pojat itse pyysi anteeksi myöhemmin,mutta se jätti lapseen arvet jotka ei koskaan parane.

Toivotan jokaiselle koululaiselle ikään  ja ulkonäköön katsomatta
Turvallista koulumatkaa , iloa opiskeluun ja
Kukaan ei kiusaa ketään  😍