Nuoruus, hulluus ja ihanuus 😎

Raotan tässä nyt vähän elämäni vaiheita.
Minä,synnyin 1965 perheen esikoiseksi ja äidilleni sanottiin että hän ei koskaan tuli saaman toista lasta. Pienenä olin vauhdikas tapaus 😂 siihen aikaan liikkui paljon kiertäviä kaupustelijoita kuka kauppasi mitäkin. Noh minä otin lennosta valokuvaajan itselleni 😂 ilmoitin et se setä tulee silloin ja silloin,pitää olla kampaus ja mekko 😂 mekkoa en kyllä,usein ole päälleni vetänyt .
Siihen aikaan ei päiväkoteja kauheasti ollut joten vietin aikaani mummolassa Hautjärvellä. Pappa oli kotona kun oli sodassa haavoittunut. Papasta tuli mulle elämäni tärkein henkilö ja muistan häntä edelleen suurella rakkaudella. Hänellä,oli aikaa minulle, yhdessä,puuhasimme kaikenlaista kivaa. Joka päivä posti käveltiin hakemaan postista jne. Aikanaan hän opetti minulle myös kirjaimia mutta hitto kun hän vaan väärinpäin käski koon piirtämään 😂 Pappa kertoi paljon sodasta ja minä kuuntelin vaikka en mitään ymmärtänytkään. Mamma oli töissä koulun keittiössä ja siellä myös vietin aikaa ihmetellen isoja kattiloita jne, siihen aikaan se oli kaikki käsityötä ja puutkin piti vielä,kantaa. Voi, minä pääsin ihan luokkaan ja pulpettiin seuraamaan opetusta. Vieläkin muistan miten olin ylpeä kun sain ruokailla isojen koululaisten kanssa samanlailla pulpetin päällä. Minä nautin olostani mummolassa vaan tapahtui jotain mitä.ei koskaan pitänyt tapahtua minä sain pikkuveljen. Luoja sitä mustasukkaisuuden määrää. Minä kaadoin vaunut ja raavin vauvaa. Sitten minulle oltiin vihaisia. Pappakin vaan sen käärön kanssa hyssytteli. Minun piti kasvaa kuulema isoksi ja olla reipas. Pyh 😔 Onneksi kuitenkin veli matkusti kaupunkiin ja minä,sain jäädä papan kanssa. Pappa sairastui ja jouduin tulemaan kotiin, kaipasin pappaa , yhtenä päivänä äiti selitti kyynel silmin että pappa on poissa. Sitä ei pienen mieli voinut ymmärtää. Olin 6- vuotias. Jäi ikuinen ikävä. Vielä tänä päivänäkin voin muistaa sen lämmön ja ne ihanat hetket jotka pappa minulle antoi ❤️ mamma eli vielä pitkän elämän hänen jälkeensä ja oli omalta osaltaan suuri tuki ja turva elämässäni myöhemmissä vaiheissa.
Lapsuuden ystävät ovat olleet tärkeä.osa elämää ja heihin on yhteys säilynyt aina tähän päivään asti ja harvoin nähdään,mutta yritämme säännöllisesti kokoontua yhteen vaihtamaan kuulumisia. Läheisin ja rakkain on Anne ❤️ hän on ollut elämässäni aina, meillä on puoli vuotta ikäeroa. Hänen äitinsä hoiti meitä pieninä. Anjasta tuli minulle kuin toinen äiti ja se side kantoi loppuun asti ❤️
Elämä oli varannut tielleni lisää isoja murheita. Isä sairastui vakavasti ja menehtyi vain 43 v. Minä olin 14 ja veljeni 9. Isä jaksoi odottaa että pääsin ripille ja hän sanoi että nyt hän voi mennä kun näki sen mitä vielä jaksoi odottaa. Asia on minulle edelleen todella arka ja mielelläni en siitä puhu. Veljeni ei puhu asiasta koskaan eikä kenellekkään. On asia jonka yli en vaan pääse vaikka olen yrittänyt todella.
Aikanaan löysin miehen josta tuli vaimoni 😂 joo luitte aivan oikein, minulla on vaimo vaan ja se monesti tuo epäluuloja, mutta saa sillä aikaa hauskaakin 😂 tosi juttu on että meidät on pappi vihkinyt vaimoiksi keskenään 😂
Perheeseen syntyi kaksi poikaa, joita ei pitänyt koskaan minun saada. Näillä sanoilla lääkäri sen minulle aikanaan ilmoitti. Sinä et koskaan tule saamaan lapsia. Ja isoa vikaahan minussa ei todellakaan ollut. Nyt pojat ovat lentäneet jo pesästä toinen Ruotsiin ja toinen asuu lähellä,mutta palvelee tällä hetkellä Isänmaata Niinisalossa 😍
Sitten elämäni muuttui kun työkaveri vie minut tansseihin, sillä tutustuin Johannaan ja siitä avautui aivan uusi ihmeellinen maailma, se on oma tarina se ja siitä kerron myöhemmin 😎

  Yksi suurin aarteeni 💞