Mummot 🍀

Ajattelin kirjoittaa muistojani mummoista. Tuli mieleen että jos menee suvussa toi muistamattomuus niin ei tiedä milloin se minulla alkaa pätkiä pahasti. Jää jälkipolville edes joku muisto aikaisemmista polvista 😀

Isän äiti Helmi jäi minulle vieraamaksi kun hän kuoli jo kun olin pieni tyttö. Mutta on hänestä sentään joku muisto. Muistan edelleen miltä mummo näytti. Asui puutalossa jossa oli suuri puutarha, pihalta ei saanut poistua tai mustalaiset vie 😂 Mummon luona sai aina sitruuna soodaa. Ja lakuja 😀

Äidin äiti Vilhelmiina oli melkoinen persoona 😂 Työkseen hän oli ollut suuren kartanon karjakko, ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Työelämän jälkeen hän sai jäädä siihen mökkiin asumaan missä oli asunutkin. Mökki oli Vanhan Helsingin tie varressa Saarella. Hänet tunsi kaikki, kalamummona hänet myös tunnettiin. Autoilijat tiesi et oli kello mitä tahansa niin siellä sai aina kahvit. Ketään ei ovelta käännytetty pois. Vielä joskus kuulen jonkun hänet muistavan. Kun tuli se aika ettei enää voinut elää yksin niin mammani otti hänet luokseen ja hoiti loppuun asti. Kaksi voimakasta persoona oli melkoinen yhtälö. Mummo oli melkoinen suustaan myös ja monet naurut hänen jutuilleen sai nauraa. Ei muistanut mutta terävä päästään. Jos hän olisi nähnyt vitun lentävän hän olisi nähnyt kaikki maailman ihmeet 😂 Mamma jätti hänet yksin kun piti hoitaa asioitakin niin hän sillä aikaa kusi kahvikuppiin ja jätti kupin pöydälle ja kun mamma tuli kotiin ja kysyi et mitä kupissa on niin vastasi että kusin siihen kun jätit yksin 😂 lääkärit antoi mummolle monta kertaa jo kuoleman tuomion ja aina mummo palasi takaisin kotiin 😊 96 v hän kaatui ja lonkka murtui 😔 lääkäri sanoi et ilman muuta leikataan vielä ei ole mitään estettä miksi ei. Leikkaus onnistui hyvin mutta sairaalabakteeri tuli haavaan ja lääkäri ehdotti jalan amputoimista niin mammani sanoi että sitä ette enää hänelle kyllä tee. Mummo itse kieltäytyi hoidosta ja menehtyi sitten tulehdukseen. Hän oli elänyt pitkän elämän 😊

Rakas Mammani Elsa ❤️ Äidin äiti. Aikaisemmin kerroin kuinka vietin aikani papan kanssa maalla, noh kyllä se mammakin siellä,oli mutta oli päivät työssä. Pappa käski pienen tomeran Minnin huutaa mammalle: Mamma tamma, vanha tamma 😂 Mamma oli työssä kyläkoulun keittäjänä ja siihen aikaa oli todella rankkaa hommaa. Piti puut pieniä ja kantaa keittolaan,tehdä tulet ,ruoka tehtiin hellalla kaikki aivan alusta asti. Eli jokainen voi miettiä nyt että selvityisikö? Astiat tiskattiin käsin jne. Kyllä hän sitten ehti vielä saada uudenkin keittiön sellaisen sähköistetyn 😊 Mamman matkassa oli mielenkiintoista olla katsomassa kun hän ruokaa teki, sen takia kai minustakin se kokki sitten aikanaan tuli.
Siihen aikaan oppilaat söi luokissa omissa pulpeteissaan. Minäpäs olen käynyt esikoulua 😂 siihen aikaan ei sellaista tosin ollut keksitykkään. Mutta pääsin alakouluun kuuntelu oppilaaksi. Vieläkin muistan sen upean tunteen kun sain syödä muiden oppilaiden kanssa. Liina pulpetille ja syömään. Koulussa oli kaksi opettajaa Terttu joka opetti 1-3 luokkaa ja Teuvo 4-6 luokkaa. Terttu oli lempeä pulska täti, hänellä oli lapsia joiden kanssa koulun päätyttyä leikin. Sielä me varastossa tutkimme kaikkea mitä koulussa oli. Teuvo oli tiukka ja aina jotenkin pelottava. Tuskin hän sitä oikeesti edes oli,mutta kun hän komensi niin kaikki oli hiljaa. Huvittava sattuma että varmaan 30v siitä oli lääkärikeskuksessa ja odotin vuoroa kun ovi aukesi niin lääkäri näytti aivan Teuvolta ja vaistomaisesti ojensin itseni suoraksi kun järkytyin, se oli hänen poikansa josta oli tullut lääkäri. 😂
Mamma jäi yksin papan kuoltua,mutta hän oli tarmokas ja pärjäsi yksin loistavasti, minä vietin kaikki kesät mamman luona,oli katkera kun joka kesä sinne vietiin,mutta näin jälkikäteen ne kesät oli ihanaa aikaa. Minulla oli maalla eri ystävät kuin kaupungissa. Kaksi vanhaa ystävää juuri vuosien jälkeen löysin kun aikani etsin. Kirjastoauto kerran viikossa oli koho kohta . Kauppa-auto kuuluu ehdottomiin muistoihin. Ja tokihan minulla oli se veli siellä kaverina. Kesään kuului muutama velvollisuus ja niitä vihaan edelleen 😂 marjojen poiminen, puu talkoot, mustikka metsä ja perunapellosta kivet pois 😡 luoja mitä pakkotyötä 😂
Kuriton kakara kun olin niin kerran lähdettiin uimaan porukalla ja oli kieletty että venettä ei saa ottaa ( sama kuin olis sanonut joo vene vesille 😂 ) Järvi oli matala ja tottakai me tahdottiin hyppiä. Siis veneellä keskelle järveä, kauaa se huvi ei kestänyt, tottelemattomuus sai palkkansa, minä hyppäsin ja jalkapohjaan tarttui ongenkoukku ja se meni syvälle. Noh eikun veneellä rantaa ja pyörällä kotiin, matkaankin oli sellaiset pari kilometriä, mamma sanoi et kyllä kauas kuului et nyt on joku hätä 😂 ei se koti konstein lähtenyt tietenkään ja lääkäriin oli lähdettävä. Siellä ne sanoi et kyllä tyttö pitää viedä hoitoon koti paikkakunnalle, Mamma sanoi et ei todellakaan viedä. Ikäni muistan miten kamalasti sen pois ottaminen sattui, eikä se lähtenyt kuin leikkaamalla. Tikit siihen tuli ja luoja miten harmitti kun ei saanut sitten uida 😔
Mamma eli pitkään yksin, syksyllä hän aina soitti että tulkaa perunan nostoon avuksi ja kun mentiin hän oli ne jo nostanut 😂 Olen iloinen että hän näki minun poikien kasvavan isoiksi ja veljeni kaikki lapset 😊
Tuli se aika kun ei enää pärjännyt yksin, oli pakko luovuttaa ja muuttaa kirkolle Palvelutaloon, sinne ei mamma sopeutunut koskaan se oli hänelle kuin vankila ja sillä nimellä hän sitä kutsui.
Mamma täytti 90v ja aivan kuin joku olisi häneltä valot katkaissut,niin muisti katosi. Hän keksi tämän karkausleikin sitten, eräänä kylmänä pakkasyönä lähti ulos harhailemaan ja onneks hänet eräs autoilija näki, yöpukusillaan hän kotiin matkasi, mutta ei sitten tiennyt missä se koti olikaan 😔 tuli eteen siis etsiä turvallisempi paikka. Sellainen löyti Mallusjoelta ja en ikinä voisi sen parempaa paikkaa kenellekään suositella kuin sitä. Aivan mahtava paikka.
Kävimme säännöllisesti katsomassa hän kasvot vielä tunnisti mutta jos lähetti terveisiä ei tiennyt kuka niitä lähetti. Monet hupaisat naurut kyllä naurettiin hänen tarinoille kun ei muistanut ja vaan tivasi, ikä oli usein 48 tai sinnepäin 😂
Mamma ehti olla Mallusjoella 2,5 v. Olimme sopineet etä vietämme 93 v juhlat ja kaikki menemme paikalle. Niitä juhlia ei koskaan vietetty. Mamma sairastui vain muutama päivä ennen keuhkokuumeeseen ja hoito ei enää auttanut. Äitini teki päätöksen että hoitoa turha jatkaa koska ei se olisi enää mitään auttanut. Vielä hän ehti sen 93 v täyttää ja sitten nukkui pois.
Vielä muistan niin suurella lämmöllä ❤️ kukaan ei tee niin hyvää pannaria, tai paista kalaa, lihakastiketta kuin mamma teki . Usein muistan niitä huolettomia kesäpäiviä maalla, nyt ne on minun elämän rikkaus 😍