Ajatuksia :-)

Olen monesti miettinyt että pitäisi ajatuksia kirjoittaa ylös ja sitten mietin josko kokeilisin blogia.
Tällä hetkellä minua suuresti askarruttaa että miksi ihmiset ovat toisilleen niin julmia. Monesti tuomitaan vaikka ei toisen elämästä mitään tiedä.
Minä tiedän mitä esim. minusta ajatellaan, selän takana supistaan. Todellisuudessa vain harva tietää totuuden.
Minä olen aina ollut isokokoinen jo lapsena ja tämän voi ystäväni jotka ovat sieltä asti matkassani kulkeneet, Siitä huolimatta elin lapsuuden, nuoruuden onnellista elämää. Perustin perheen ja sain kaksi ihnaaa poikaa, joita minun ei lääkärin mukaaan koskaan ollut mahdollisuus saada.
Olen ollut työelämässä ja hoitanut työni , enkä omasta mielestäni ollut se hidas ja saamaton niinkuin moni luulee, Ja vielä tällä hetkellä minulla on olemassa työpaikka jossa en vähään aikaan ole ollut ja tuskin koskaan enää menenkään.
Tuli se sikapiikkki ja sehän minulle määrättiin työni puolesta pakolliseksi, Viimeiseen asti välttelin sitä, mutta pakko oli pakko. Jo samana iltana sain allergisen reaktion. Viikon päästä jalassani oli elämäni ensimmäinen Ruusu infektio. Lääkäri sanoi että se piikki oli se laukaiseva tekiä. Kolmas ruusu tuli ja se vaurioitti vasenta jalkaa pahasti ja toipuminen oli pitkä. Palasin työelämään mutta jatkuvat kivut,toistuvat tulehdukset ja uudet infektiot pahensi jalan tilannetta. Ja elämä jatkuvan kivun kanssa on helvettiä, Järkyttävät suonen vedot ( jotka voi kestää jopa puoli tuntia kerrallaan) on suorastaan kauheeta ja muutama päivä jalka on niin kipeä että sillä ei kävellä kuin se mikä on pakko.
Liikkumiseni on huonoa vaikka yritänkin parhaani,
Minä olen aina rakastanut musiikkia, Tansseissa käyminen on ollut minulle tärkeää, Sen parista olen saanut tuttavia ja jopa läheisiä ystäviä. Nyt vaan en kauhean usein enää pääse vaikka aikaahan minulla olisi, Syyt ovat että moneen paikkaan on hankala päästä, ja ei aina kehtaa kysyä voisinko kulkea jostain toista kautta jne, Koska kun menet niin ne säälivät katseet ei tunnu kivalta ja kuiskuttelut, et tekis toikin itselleen jotain. Te ette tiedä kuin paljon se satuttaa ja syvältä. Ne kyyneleet jotka olen sen vuoksi vuodattanut ovat varmaan jo järven verran. Minun pitäisi jaksaa olla voimakas, koska niin kaikki minun kuvittelee olevan,mutta sairasus on vienyt minulta niin paljon että ei aina vaan jaksa,
Ne harvat kerrat kun pääsen nauttimaan musiikista ovat niin antoisia ja kantaa kauas.
Jokainen arvostelija voi tulla elämään minun päivääni ja ottamaan minulta kivut itselleen niin tietää että se helppoa ole.
Minulla on ihania ystäviä jotka kaikesta huolimatta ovat vierellä ja tukevat minua eteenpäin ja kannustavat.
Tässä nyt pintaraapaisu elämästäni.
Antti Tuisku sanoi upeasti:
Minun maailmassani ei ole muslimeja, kristittyjä, tummaihoisia eikä valkoihoisia. Ei ole homoja eikä heteroita. Minun maailmassa kaikki ovat ihmisiä, ❤️