Kuukausi: toukokuu 2016

Minulla kun on tuota aikaa ihmetellä elämän menoa, niin olen jäänyt todella miettimään että mihin tämä maailma onkaan menossa.
Ennen vanhaan kotona opittiin kotitöitä, tekemään ruokaa ja hoitamaan omia asioita. Äidit opetti lapsiaan pärjäämään elämässä.
Tänä päivänä se on some mitä ilman ei kertakaikkiaan pärjää. Usein ajattelin että miten minä ollen voinut kasvattaa kaksi poikaa maailmalle ilman että olen joka ainoan asian kysynyt ensin joltain vento vieraalta netti maailmassa.
Uusavuttomuus valtaa maailman todella,kaikkeen löytyy vastaus netistä ja jos ei löydy niin se kysytään 🙈
Minä saan päivän huvini kun luen näitä askarruttavia kysymyksiä, niin todellisia ne varmasti on kysyjälle koska ei kai niin tyhmiä voi huvikseen kukaan kysyä. Laitan teille muutamia mieleen jääneitä niin voitte itse pohtia onko nyt enää järkeä yhtään missään 😂

– Äiti kysyy että hänellä on laskettu aika parin päivän päästä ja nyt hän on kuumeessa, mitä jos synnytytys käynnistyy, voiko sitä siirtää siihen asti kunnes hän on terve 😂

– monelta lähtee kello 9 juna asemalta 😂
– Ulkona on helle voinko pukea 5kk vauvalle sortsit ? 😂
– Ulkona on kevätpäivä mitä pukea päälle 1v joka ei osaa kävellä ,seisoo vaan paikallaan 😂
– Saako teidän mietänne 3 vuotiaan kuivaksi oppineen pissattaa keskustassa kävelytienvarteen puunjuurelle tms jos hätä on karmea, lähellä ei ole vessaa ja tiedät että pisut ovat housussa 20 sekunnin sisällä (ei ole vaippaa). Pitääkö tämän ikäiselle sanoa, että sori nyt ei ole vessaa jatässä ei ole tarpeeksi metsäisää puskaa, nyt pitää pissiä housuun vai saisiko lapsenne kyykkypisut tehdä esimerkiksi mariankadun puun juurelle tms? Julkinen pissaaminenhan on sakonarvoista. Saako lapsikin sakon? 😜

Tässä vain muutama esim, niitä nyt riittää ihan joka aihe alueelle. Mihin on kadonnut se ns. Maalaisjärki. Nuoret äidit ei ymmärrä mistään mitään ja sitten toimitaan sen mukaan kun saa vastauksen. Tosin vastauksia tulee paljon ja erilaisia niin paljon että sekasin siinä menee. Olet entistä enemmän sekaisin 😂 itse en viitsi vastata kun tiedän ettei saa kun paskaa niskaan, mä oon jo katsokaas niin vanha äiti etten mä,tajuu nyky lapsista mitään 😂
Juuri eräs äiti kaipasi tukea poikansa neurologisen ongelmaan ja kun se oli samanlainen kuin meillä niin ajattelin olla ystävällinen ja tarjosin kuuntelu apua yksityisviesillä, vastaus oli et hei siitä on aikaa yli 15v, ajat on muuttunut. Miten niin on muuttunut, tietääkseni kai edelleen epilepsia hoidetaan samoin. Vai mistä kyydistä mä.taas oon pudonnut 😂

Minulla ainakin äiti ja mamma kyllä välillä hermostumiseen asti huolehti pojista ja että heillä on kaikki hyvin. Usein piti sanoa et hei mä olen äiti ja teen ratkaisut.

Kun ajattelen omaa lapsuuttani ja poikieni maailmaa tähän päivään niin on moni asia todella muuttunut.
Minun lapsuudessa oli lankapuhelin ja hyvin tuli asiat hoidettua vaikka ei aina tavoitettavissa ollutkaan, kaverit haettiin ulos ei soiteltu. Ulkona oltiin aamusta iltaan. Kouluun lähdettiin itsenäisesti ja tultiin kotiin yksin, ei ollut mitään kerhoja. Muistan jopa että ensimmäisellä luokalla oli aamupäivä ja iltapäivä vuoro,kun oli niin isoja luokkia. Minä ja ystäväni Anne mentiin iltavuoroon ja 😂😂 kaikkea hullua me kahdestaan saatiin aikaan kun kahdestaan hölmöiltiin. 😂
Pojat kun oli pieniä. niin tietokone teki tuloaan joka kotiin, ja pleikkarit sun muut härpäkkeet. Tänä päivänä lapset ei käy edes ulkona. Kännykät teki tuloaan vahvasti ja pian jokaisella piti olla oma. Nyt kai ne jo synnytyslaitoksella ostetaan valmiiksi et voi soitella ja somettaa 😂
Voi hyvänen aika sitä varustusta mitä nyky äideille onkaan, miten he selviytyy jos ei ole sähköjä, ei mitenkään ovat täysin pulassa.
Luin artikkelin huolestuneista äideistä kun lasten syntymäpäivä juhlat ovat karanneet täysin käsistä. Ja olen täysin samaa mieltä. Mietin asiaa jo silloin kun omat pojat oli pieniä. Mikään kun ei vaan riitä. Pohdin niitä äitejä joilla ei ole varaa järjestää kalliita juhlia, kun kaikilla ei todellakaan ole. Moni ei osaa järjestää vaikka kuinka tahtoisi. Lapsi kokee olevansa huonompi kuin muut kun ei saa samaa ja hänet voidaan jopa sulkea ulkopuolelle kaikesta. Miksi on menty siihen että minulla pitää olla aina enemmän kun toisella, säälittävää 😔 Minun lapsuudessa kaikki oli tasavertaisia teki heidän vanhemmat työkseen mitä tahansa ja kaikkien kanssa oltiin kavereita 😀

Tämän päivän nuoret äidit ovat juuri se sukupolvi joiden vanhemmat ovat kasvattaneet heidät pumpulissa ja nyt kun pitäisi itse olla äiti ja vastuussa toisesta niin ei onnistukkaan kun ei ole koskaan mitään itse tarvinnut tehdä ja kaikki vastaus löytyy netistä vai löytyykö ❓
Miettikääs jokainen hetki miltä maailma näyttää 20v kuluttua ❓
Ajatus on melko pelottava sanoisin.

Pitäisikö minut nyt kysyä tuolla palstalla :
Olen 50v äiti ja voinko minä,seuraavan kerran kun menen tapaamaan Muumeja niin töniä ne kiljuvat kakarat pois edestä että nyt on minun hetki halata Muumeja 😂 😎 😂 Voinhan ❓

 

Tasapuolisuuden vuoksi päätin että oman tarinansa toki ansaitsee myös isä ja Isoisät. Hekin ovat iso osa minua.

Isäni Esko oli minulle tärkeä. Aikaisemmin jo kerroin kuinka hän opetti minulle Tangon ja Iskelmän. Musikaalisuuteni olen perinyt ehdottomasti isältäni.
Isä osti minulle haitarin kun olin 5v. Ja minulle hankittiin paras soiton opettaja mitä on,Esko Könönen, mutta minä tyttö sanoin et kuule soita ihan itse vaan. Nyt asia on mitä kadun todella, vaikka nyt osaisi omaksi iloksi soittaa. Ehkä vielä joskus sen taidon opettelen. Isä oli työssä sanomalehdessä,autokuskina. Toimitti lehteä öisin jakelupisteisiin. Joskus pääsin mukaan ja voi miten se oli kivaa. Reitti oli Orimattila, Myrskylä, Porvoo ja Mäntsälä. Sellaisiin valkoisiin sinikantisiin laatikoihin niitä lehtinippuja laitettiin. Eväät oli matkassa. Enhän minä nyt koko yötä valvoa jaksanut mutta ei se haitannut, se oli laatuaikaa isän kanssa. Nyt ne on kauniita muistoja isästä. Kerran pääsin käymään Linnanmäellä se oli uskomaton kokemus ja muistan elävästi hattaran, kummitustalon, Vekkulan jne. Ja kun tultiin yöllä pois mamman luo kuinka hän oli vihainen miten pientä lasta yö myöhään kuljetetaan pitkin kyliä 😂 1970- luvulla 😂 Muistoni isästä on niin vähäisiä koska isä menehtyi kun oli 15v. Ikävä ei katoa koskaan 😍 Monesti mietin millainen elämäni olisi ollut jos isä olisi saanut elää. Poikani eivät koskaan saaneet tavata pappaa, se on yksi mikä on ollut todella surullista. Isä ei katoa muistoissani koskaan, hän on aina lähellä 😍

Isän isä Urho oli sodan käynyt mies. Hän kertoi usein tarinoita sodasta ja elämästä. Pienenä niitä kuunteli kun ei ymmärtänyt, teininä.ei jaksanut kiinnostaa ja nyt niitä ei enää ole. Toki niitä jotain on jäänyt mieleen ja tulee ns, aaltoina muistiin. Hän eli pitkään yksin mummon kuoltua. Mutta hän pärjäsi hyvin. Vaikeaa oli saattaa oma poika niin nuorena hautaan.
Hän koki että oli hänen tehtävä pitää meistä huolta ja ostaa vaatteita, hellyttävää se toki oli mutta eihän sellaisia vaatteita kukaan nuori käyttänyt. Pakko se oli sitten kertoa totuus. Vaari oli kova liikkumaan ja kävi kaupassa 2km päässä vaikka lähin oli 0,2km päässä. Käveli uskomattomia matkoja. Yhteys vaariin säilyi loppuun asti. Hän menehtyi nukkuessaan,sydän oli pysähtynyt. Ikää hänellä oli 95v.

Äidin isä Usko. Oli myös sodan käynyt mies. Sota jätti pappaan henkiset ja fyysiset vammat. Kun minä synnyin niin pappa oli kuulema maailman onnellisin kun tuli tyttö. Aikaisemmin kerroin että olin papan silmäterä ja hän todella rakasti minua.
Papan kanssa päivät kului kaikkea mukavaa puuhaten, opetti minua kirjoittamaan ( pakotti tekemään K väärinpäin 😂 ) ja lukemaan, pihatöitä, käytiin naapureissa kylässä. Naapurissa asui papan veli ja siellä,oli kanala ja oli mukavaa kerätä kanamunia ja antaa kanoille kyytiä. Taunolla oli hevonen nimeltä Virkku silitin ja harjasin Virkkua, kysyin montako markkaa pitää säästää että hän myisi Virkun minulle. Pappa kysyi et mihin sä hevosen kaupungissa aioit laittaa, minä tomerana vastasin että on meillä parveke 😂 Eräänä päivänä Virkku oli poissa, kauhea suru 😔 aikuisten pitäisi muistaa että pienet korvat kuulee myös sen mitä ei lasten korville ole tarkoitettu, näin minulle selvisi että Virkku oli viety teurastamoon ja tehty makkaraa. Kauhea paikka pienelle tytölle 😔
Posti haettiin siihen aikaan maalla suoraan Postista. Postin noutaminen kuului siis jokaiseen päivään. Posti Eeva antoi postit tiskin takaa. Eeva tiesi kaikki kylän asiat 😂 Postin vieressä oli Koiviston kauppa ja usein posti matkalla sain jäätelön, muistan vieläkin millainen se jäätelö,oli muovikuppi punainen alaosa ja oranssi kansi.

Minulla oli pienenä tyttönä pitkät hiukset. Pappa opetteli tekemään letit ja sitten letitti hiukset joka aamu, ja laittoi nauhan ei mitään ponnareita 😂
Olin 5v kun veljeni Kari syntyi. Sitten minulle sanottiin että nyt et voi jäädä papan kanssa kun veli tarvitsee minua. Ja pyh minä en häntä,tarvi enkä,ole mikään hoitaja. Kari sairasti ensimmäisen vuoden aikana hurjasti ja joutui olemaan sairaalassa, niin minä sain sittenkin viettää aikaa papan kanssa.
Papalla oli jäänyt sodasta joku siru aivoihin ja se lähti liikkelle, oli niin hankalassa paikassa että leikkaus ei ollut mahdollinen. Olin vain 6v. kun pappa menehtyi. Olin vielä niin pieni etten ymmärtänyt mitä oli tapahtunut ja miksi. Pappaa ei enää ollut ja se oli pienelle kova paikka, kuka minusta nyt sitten välittää. Kotona piti olla se iso tyttö ja veli sai kaiken huomioin, mokomakin kitisiä 😂 Syksyllä menin sitten oikeaan kouluun ja silloin aukesi uusi maailma.
Minulla on muistona papan sotamitallit, arvokkaita ne ei ole mutta tunnearvo niillä on mittaamaton ❤️ hän aina sanoi et kun hänestä aika jättää niin ne on sinun ja pidä ne muistona hänestä. Mammalle hän ilmoitti myös että ne ovat sitten minun. Kun mamma omasta kodistaan muutti niin hän sanoi että nyt on sinun aika viedä nämä. Ne on nyt seinällä. Olen omille pojille sanonut että niitä ei saa hävittää ne pitää kulkea suvussa eteenpäin perintönä, että jälkipolvet ymmärtää mitä elämä on joskus ollut.
Vaikka on kulunut yli 40v. Papan kuolemasta voin edelleen muistaa miltä hän näytti, miten pieni käsi takertui suureen käteen ja tunsin oloni turvalliseksi.
Usein mietin että jos Pappa olisi saanut elää yhtä pitkän elämän kuin mamma niin minun pojat olisi saanut temmeltää samanlailla maalla ja varmasti Pappa olisi opettanut heille kaikenlaista hauskaa. 😊
Muistoissa hän säilyy ikuisesti 💗

 

Äiti, veli ja Isä ❤️❤️❤️

 

Ajattelin kirjoittaa muistojani mummoista. Tuli mieleen että jos menee suvussa toi muistamattomuus niin ei tiedä milloin se minulla alkaa pätkiä pahasti. Jää jälkipolville edes joku muisto aikaisemmista polvista 😀

Isän äiti Helmi jäi minulle vieraamaksi kun hän kuoli jo kun olin pieni tyttö. Mutta on hänestä sentään joku muisto. Muistan edelleen miltä mummo näytti. Asui puutalossa jossa oli suuri puutarha, pihalta ei saanut poistua tai mustalaiset vie 😂 Mummon luona sai aina sitruuna soodaa. Ja lakuja 😀

Äidin äiti Vilhelmiina oli melkoinen persoona 😂 Työkseen hän oli ollut suuren kartanon karjakko, ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Työelämän jälkeen hän sai jäädä siihen mökkiin asumaan missä oli asunutkin. Mökki oli Vanhan Helsingin tie varressa Saarella. Hänet tunsi kaikki, kalamummona hänet myös tunnettiin. Autoilijat tiesi et oli kello mitä tahansa niin siellä sai aina kahvit. Ketään ei ovelta käännytetty pois. Vielä joskus kuulen jonkun hänet muistavan. Kun tuli se aika ettei enää voinut elää yksin niin mammani otti hänet luokseen ja hoiti loppuun asti. Kaksi voimakasta persoona oli melkoinen yhtälö. Mummo oli melkoinen suustaan myös ja monet naurut hänen jutuilleen sai nauraa. Ei muistanut mutta terävä päästään. Jos hän olisi nähnyt vitun lentävän hän olisi nähnyt kaikki maailman ihmeet 😂 Mamma jätti hänet yksin kun piti hoitaa asioitakin niin hän sillä aikaa kusi kahvikuppiin ja jätti kupin pöydälle ja kun mamma tuli kotiin ja kysyi et mitä kupissa on niin vastasi että kusin siihen kun jätit yksin 😂 lääkärit antoi mummolle monta kertaa jo kuoleman tuomion ja aina mummo palasi takaisin kotiin 😊 96 v hän kaatui ja lonkka murtui 😔 lääkäri sanoi et ilman muuta leikataan vielä ei ole mitään estettä miksi ei. Leikkaus onnistui hyvin mutta sairaalabakteeri tuli haavaan ja lääkäri ehdotti jalan amputoimista niin mammani sanoi että sitä ette enää hänelle kyllä tee. Mummo itse kieltäytyi hoidosta ja menehtyi sitten tulehdukseen. Hän oli elänyt pitkän elämän 😊

Rakas Mammani Elsa ❤️ Äidin äiti. Aikaisemmin kerroin kuinka vietin aikani papan kanssa maalla, noh kyllä se mammakin siellä,oli mutta oli päivät työssä. Pappa käski pienen tomeran Minnin huutaa mammalle: Mamma tamma, vanha tamma 😂 Mamma oli työssä kyläkoulun keittäjänä ja siihen aikaa oli todella rankkaa hommaa. Piti puut pieniä ja kantaa keittolaan,tehdä tulet ,ruoka tehtiin hellalla kaikki aivan alusta asti. Eli jokainen voi miettiä nyt että selvityisikö? Astiat tiskattiin käsin jne. Kyllä hän sitten ehti vielä saada uudenkin keittiön sellaisen sähköistetyn 😊 Mamman matkassa oli mielenkiintoista olla katsomassa kun hän ruokaa teki, sen takia kai minustakin se kokki sitten aikanaan tuli.
Siihen aikaan oppilaat söi luokissa omissa pulpeteissaan. Minäpäs olen käynyt esikoulua 😂 siihen aikaan ei sellaista tosin ollut keksitykkään. Mutta pääsin alakouluun kuuntelu oppilaaksi. Vieläkin muistan sen upean tunteen kun sain syödä muiden oppilaiden kanssa. Liina pulpetille ja syömään. Koulussa oli kaksi opettajaa Terttu joka opetti 1-3 luokkaa ja Teuvo 4-6 luokkaa. Terttu oli lempeä pulska täti, hänellä oli lapsia joiden kanssa koulun päätyttyä leikin. Sielä me varastossa tutkimme kaikkea mitä koulussa oli. Teuvo oli tiukka ja aina jotenkin pelottava. Tuskin hän sitä oikeesti edes oli,mutta kun hän komensi niin kaikki oli hiljaa. Huvittava sattuma että varmaan 30v siitä oli lääkärikeskuksessa ja odotin vuoroa kun ovi aukesi niin lääkäri näytti aivan Teuvolta ja vaistomaisesti ojensin itseni suoraksi kun järkytyin, se oli hänen poikansa josta oli tullut lääkäri. 😂
Mamma jäi yksin papan kuoltua,mutta hän oli tarmokas ja pärjäsi yksin loistavasti, minä vietin kaikki kesät mamman luona,oli katkera kun joka kesä sinne vietiin,mutta näin jälkikäteen ne kesät oli ihanaa aikaa. Minulla oli maalla eri ystävät kuin kaupungissa. Kaksi vanhaa ystävää juuri vuosien jälkeen löysin kun aikani etsin. Kirjastoauto kerran viikossa oli koho kohta . Kauppa-auto kuuluu ehdottomiin muistoihin. Ja tokihan minulla oli se veli siellä kaverina. Kesään kuului muutama velvollisuus ja niitä vihaan edelleen 😂 marjojen poiminen, puu talkoot, mustikka metsä ja perunapellosta kivet pois 😡 luoja mitä pakkotyötä 😂
Kuriton kakara kun olin niin kerran lähdettiin uimaan porukalla ja oli kieletty että venettä ei saa ottaa ( sama kuin olis sanonut joo vene vesille 😂 ) Järvi oli matala ja tottakai me tahdottiin hyppiä. Siis veneellä keskelle järveä, kauaa se huvi ei kestänyt, tottelemattomuus sai palkkansa, minä hyppäsin ja jalkapohjaan tarttui ongenkoukku ja se meni syvälle. Noh eikun veneellä rantaa ja pyörällä kotiin, matkaankin oli sellaiset pari kilometriä, mamma sanoi et kyllä kauas kuului et nyt on joku hätä 😂 ei se koti konstein lähtenyt tietenkään ja lääkäriin oli lähdettävä. Siellä ne sanoi et kyllä tyttö pitää viedä hoitoon koti paikkakunnalle, Mamma sanoi et ei todellakaan viedä. Ikäni muistan miten kamalasti sen pois ottaminen sattui, eikä se lähtenyt kuin leikkaamalla. Tikit siihen tuli ja luoja miten harmitti kun ei saanut sitten uida 😔
Mamma eli pitkään yksin, syksyllä hän aina soitti että tulkaa perunan nostoon avuksi ja kun mentiin hän oli ne jo nostanut 😂 Olen iloinen että hän näki minun poikien kasvavan isoiksi ja veljeni kaikki lapset 😊
Tuli se aika kun ei enää pärjännyt yksin, oli pakko luovuttaa ja muuttaa kirkolle Palvelutaloon, sinne ei mamma sopeutunut koskaan se oli hänelle kuin vankila ja sillä nimellä hän sitä kutsui.
Mamma täytti 90v ja aivan kuin joku olisi häneltä valot katkaissut,niin muisti katosi. Hän keksi tämän karkausleikin sitten, eräänä kylmänä pakkasyönä lähti ulos harhailemaan ja onneks hänet eräs autoilija näki, yöpukusillaan hän kotiin matkasi, mutta ei sitten tiennyt missä se koti olikaan 😔 tuli eteen siis etsiä turvallisempi paikka. Sellainen löyti Mallusjoelta ja en ikinä voisi sen parempaa paikkaa kenellekään suositella kuin sitä. Aivan mahtava paikka.
Kävimme säännöllisesti katsomassa hän kasvot vielä tunnisti mutta jos lähetti terveisiä ei tiennyt kuka niitä lähetti. Monet hupaisat naurut kyllä naurettiin hänen tarinoille kun ei muistanut ja vaan tivasi, ikä oli usein 48 tai sinnepäin 😂
Mamma ehti olla Mallusjoella 2,5 v. Olimme sopineet etä vietämme 93 v juhlat ja kaikki menemme paikalle. Niitä juhlia ei koskaan vietetty. Mamma sairastui vain muutama päivä ennen keuhkokuumeeseen ja hoito ei enää auttanut. Äitini teki päätöksen että hoitoa turha jatkaa koska ei se olisi enää mitään auttanut. Vielä hän ehti sen 93 v täyttää ja sitten nukkui pois.
Vielä muistan niin suurella lämmöllä ❤️ kukaan ei tee niin hyvää pannaria, tai paista kalaa, lihakastiketta kuin mamma teki . Usein muistan niitä huolettomia kesäpäiviä maalla, nyt ne on minun elämän rikkaus 😍

 

Aurinko helli ja lämmitti eilen niin kauniisti meidän kaikkien Äitienpäivää.
Kaikki äidit ovat ansainneet juhlapäivänsä oli he sitten millaisia äitejä tahansa.
Äitienpäivän edeltävä yö meni taas kerran huonosti nukkuessa ja jalkoja heilutellessa. Ajatuksiin ehti tulla monia ajatuksia ja kyyneliltäkään ei taaskaan säilytty. Minä kun olen niin vahva tunneihminen. Nauran kun naurattaa ja itken kun itkettää.

On ihanaa saada olla äiti ja molemmat pojat ovat minulle suunnattoman rakkaita ❤️❤️
Kaikille ei äitiys ole itsestään selvyys lapsia ei tehdä niitä saadaan jos luoja niin suo. Itse tiedän millaista se on kun lapsia ei tule niinkuin on suunniteltu.
Sellainen joka ei koskaan ole kärsinyt lapsettomuudesta ei voi tietää miltä se tuntuu.
Minä tiedän millaista epätoivo saada lapsia on. Kipeää ja raastavaa. Pahinta oli muiden kommentit ja kyselyt. Vaikein paikka itselläni oli kun sattui niin että oli suvussa samana päivänä kahdet juhlat toiset isän puolelta ja toiset äidin. Morsian odotti toista lastaan, voitte kuvitella ne kyselyt miksi teillä,ei ole lapsia, ettekö hanki lapsia, ettekö tykkää lapsista jne. Yritä siinä sitten hymyillen kertoa jotain, kun sisin huutaa ja kyyneleet polttaa luomien alla.
Kun menin naimisiin vaimoni kanssa ( niin luitte oikein ja vaimoni on mies,mutta se on oma tarinansa se 😂 ) oli selvää että lapsia voi tulla kun on tullakseen, vaan eipä kuulunut ja sitten se alkoi tuntua jo epätoivoiselta yrittämiseltä. Pakko oli lääkärin puoleen kääntyä. Ensin sain taistella työterveydessä että saan edes lähetteen erikoislääkärille . Kun sen tappelun jälkeen sain ja vihdoinkin pääsin sinne erikoislääkärille. Todettiin että minussa on vika. Lääkäri sanoi että et koskaan tule saamaan lapsia normaalisti koska sulla on ylipainoa , hedelmöitykseen pitää syödä vuosi hormoneja ennenkuin pääsee edes jonoon ( niin tämä oli 23v, sitten ) Tässä on sulle vuoden hormoni resepti syö ohjeiden mukaan ja soita sitten vuoden päästä niin katsotaan. Lääkäri oli tyly. Ikäni muistan kuinka olin maahan lyöty ja alistettu. Ne katkerat kyyneleet jotka kotimatkalla itkin muistan ikäni. Ajattelin että ei minusta siis koskaan tule äitiä. Hormonit aloitin kun oli kerran määrätty ohjeen mukaan. Sitten ei menkkoja kuulunutkaan, otin yhteyttä lääkäriin ja hän sanoi usein käy niin että hormoni tasapaino ensi menee täysin sekaisin ja sitten voi korjaantua, käski odotella rauhassa. Odotin pari viikkoa ja ei mitään , uutta hormonikuuria ei voinut aloittaa, hoitaja ystävä ehdotti että hän pyytää lääkäriltä mulle verikokeisiin lähetteen niin näkee miten hormonit toimii. Näin teimme. Seuraavana päivänä hän soitti et kyllä toimii teille tulee vauva 💗 soitin siis hoitavalle lääkärille ja sanoin että nyt minä olen raskaana 😊 hän sanoi ettei voi olla mahdollista ja varmasti on kyseessä kohdun ulkoinen raskaus , hän veti taas maton jalkojen alta. Käski varmaan hänelle ajan ultraan. Kun varasin aikaa niin sanoin että kaikki muut lääkärit kelpaa paitsi tämä kyseinen lääkäri, hänen vastaanotolle minä en suostu menemään ikinä. Kävin ultrassa viikolla 7 ja siellä oli pieni nuppineulan kokoinen pieni piste ja täysin oikeassa paikassa ❤️ se tunne on sanoin kuivailematon 😍
Minusta tulisi sittenkin äiti 😍
Kun tuli se aika että tahdoimme Jantolle olisi leikkikaveri,niin ei sitä kuulunut sittenkään,mutta oma gynekologi oli perillä kaikista mitä olin läpi käynyt niin hän ehdotti heti puolen vuoden jälkeen otetaan ne hormonit käyttöön ja niin taas yksi kuuri ja olin raskaana 😊 Näin perhe kasvoi toisella pojalla, Janus 😍 Minussa oli vika mutta ei mikään iso vika, joka korjaantui noin helposti 😊 mitta se miten lääkäri kohteli minua potilaana saa vieläkin minut vihaiseksi raivosta 😡 ensi pitää tutkia ja sitten vasta hutkia eikö niin. . .🙄

Taas yön hiljaisia hetkinä kaipaan suunnattomasti viime kesänä pois nukkunutta ystävää 💞 hän on enkeli minun jokaisessa päivässä 💞
Se suru kuinka hänen pienet lapsensa viettää ensimmäistä äitienpäivää ilman äitiä 😞 muserrun aivan sen ajatuksen alle kun mietin että koulussa ja päiväkodissa tehdään kortteja ja lahjoja Äideille, niin mitä näiden pienien sydämessä voikaan tuntua 😰 Hän jätti jälkeensä minulle uuden ystävän, josta on tullut minulle erittäin tärkeä ja rakas 💗 näin pysyn osana lasten elämää edelleen ja se on minulle todella iso asia 😍

Mietin myös naapuri rapun äitiä. Hän vietti ensimmäisen äitienpäivän ainoan poikansa kuoleman jälkeen 😔 hänen poikansa päätti elämänsä viime syksynä hyppäämällä parvekkeelta 😔 viikolla näin kuin äiti istui juuri siinä kohdassa ja katsoi miettien maahan ( kohdassa on pihapenkki ) minulla tuli kyyneleet niin voimakkaasti tunsin hänen tuskan 😔 poika oli meidän poikien lapsuuden ystävä 😔
Elämä kohtelee tosia joskus rankallakin kädellä ja aina pitäisi muistaa että älä hylkää ystävää hädän hetkellä, koska hän todella tarvitsee sinua ❤️

Rakkaudella Äitienpäivänä muistan edes mennyttä isomummoa joka oli värikäs persoona 😂 Hän kerran sanoi että jos hän näkisi vitun lentävän niin olisi nähnyt kaiken 😂
Suurella Rakkaudella mammaa joka oli uskomaton voima pesä 💗
Heistä voisi kirjoittaa ihan oman tarinansa joskus 😉
Rakkaudella myös omaa äitiä joka elää vielä mutta tavallaan sairaus on hänet jo vienyt 😔❤️
Näiden kolmen sukupolven aikana on maailma muuttunut melkoisesti. Itse nyt seuraan siis viidennen polven matkaa maailmalla. Ja nyt sain ajatuksen että pitää kirjoittaa jälkipolville jotain vielä mummoista kun muistaa 😊

Rakkautta kaikille Äideille 💞💗💞