Kuukausi: huhtikuu 2016

 

Raotan tässä nyt vähän elämäni vaiheita.
Minä,synnyin 1965 perheen esikoiseksi ja äidilleni sanottiin että hän ei koskaan tuli saaman toista lasta. Pienenä olin vauhdikas tapaus 😂 siihen aikaan liikkui paljon kiertäviä kaupustelijoita kuka kauppasi mitäkin. Noh minä otin lennosta valokuvaajan itselleni 😂 ilmoitin et se setä tulee silloin ja silloin,pitää olla kampaus ja mekko 😂 mekkoa en kyllä,usein ole päälleni vetänyt .
Siihen aikaan ei päiväkoteja kauheasti ollut joten vietin aikaani mummolassa Hautjärvellä. Pappa oli kotona kun oli sodassa haavoittunut. Papasta tuli mulle elämäni tärkein henkilö ja muistan häntä edelleen suurella rakkaudella. Hänellä,oli aikaa minulle, yhdessä,puuhasimme kaikenlaista kivaa. Joka päivä posti käveltiin hakemaan postista jne. Aikanaan hän opetti minulle myös kirjaimia mutta hitto kun hän vaan väärinpäin käski koon piirtämään 😂 Pappa kertoi paljon sodasta ja minä kuuntelin vaikka en mitään ymmärtänytkään. Mamma oli töissä koulun keittiössä ja siellä myös vietin aikaa ihmetellen isoja kattiloita jne, siihen aikaan se oli kaikki käsityötä ja puutkin piti vielä,kantaa. Voi, minä pääsin ihan luokkaan ja pulpettiin seuraamaan opetusta. Vieläkin muistan miten olin ylpeä kun sain ruokailla isojen koululaisten kanssa samanlailla pulpetin päällä. Minä nautin olostani mummolassa vaan tapahtui jotain mitä.ei koskaan pitänyt tapahtua minä sain pikkuveljen. Luoja sitä mustasukkaisuuden määrää. Minä kaadoin vaunut ja raavin vauvaa. Sitten minulle oltiin vihaisia. Pappakin vaan sen käärön kanssa hyssytteli. Minun piti kasvaa kuulema isoksi ja olla reipas. Pyh 😔 Onneksi kuitenkin veli matkusti kaupunkiin ja minä,sain jäädä papan kanssa. Pappa sairastui ja jouduin tulemaan kotiin, kaipasin pappaa , yhtenä päivänä äiti selitti kyynel silmin että pappa on poissa. Sitä ei pienen mieli voinut ymmärtää. Olin 6- vuotias. Jäi ikuinen ikävä. Vielä tänä päivänäkin voin muistaa sen lämmön ja ne ihanat hetket jotka pappa minulle antoi ❤️ mamma eli vielä pitkän elämän hänen jälkeensä ja oli omalta osaltaan suuri tuki ja turva elämässäni myöhemmissä vaiheissa.
Lapsuuden ystävät ovat olleet tärkeä.osa elämää ja heihin on yhteys säilynyt aina tähän päivään asti ja harvoin nähdään,mutta yritämme säännöllisesti kokoontua yhteen vaihtamaan kuulumisia. Läheisin ja rakkain on Anne ❤️ hän on ollut elämässäni aina, meillä on puoli vuotta ikäeroa. Hänen äitinsä hoiti meitä pieninä. Anjasta tuli minulle kuin toinen äiti ja se side kantoi loppuun asti ❤️
Elämä oli varannut tielleni lisää isoja murheita. Isä sairastui vakavasti ja menehtyi vain 43 v. Minä olin 14 ja veljeni 9. Isä jaksoi odottaa että pääsin ripille ja hän sanoi että nyt hän voi mennä kun näki sen mitä vielä jaksoi odottaa. Asia on minulle edelleen todella arka ja mielelläni en siitä puhu. Veljeni ei puhu asiasta koskaan eikä kenellekkään. On asia jonka yli en vaan pääse vaikka olen yrittänyt todella.
Aikanaan löysin miehen josta tuli vaimoni 😂 joo luitte aivan oikein, minulla on vaimo vaan ja se monesti tuo epäluuloja, mutta saa sillä aikaa hauskaakin 😂 tosi juttu on että meidät on pappi vihkinyt vaimoiksi keskenään 😂
Perheeseen syntyi kaksi poikaa, joita ei pitänyt koskaan minun saada. Näillä sanoilla lääkäri sen minulle aikanaan ilmoitti. Sinä et koskaan tule saamaan lapsia. Ja isoa vikaahan minussa ei todellakaan ollut. Nyt pojat ovat lentäneet jo pesästä toinen Ruotsiin ja toinen asuu lähellä,mutta palvelee tällä hetkellä Isänmaata Niinisalossa 😍
Sitten elämäni muuttui kun työkaveri vie minut tansseihin, sillä tutustuin Johannaan ja siitä avautui aivan uusi ihmeellinen maailma, se on oma tarina se ja siitä kerron myöhemmin 😎

  Yksi suurin aarteeni 💞

Maailma on täynnä mielettömiä kappaleita ja rakastan hyvää musiikkia <3 Tässä muutamia jotka koskettavat minua omalla tavallaan <3 Toki on paljon paljon muitakin taivaallisia biisejä 🙂

 

Minun lapsuudessani ei tietenkään ollut Muumeja. Ensi kosketus Muumeihin on kummityttöni kautta. Nousukausi oli taas kerran kun omat pojat oli pieniä. Niitä katsottiin uudestaan ja uudestaan videolta, jotka oli nauhoittettu telkkarista 😂 Jooh se oli sitä vhs aikaa se. Kaksi kertaa käytiin Muumeja katsomassa Naantalissa. Poikien kiinnostus loppui nopeasti mutta äidille se jäi 😊

Ystäväni Niinan kautta innostuin keräilystä ja me yritämme yllättää toisemme aina uusilla tavaroilla. Viimeisin oli et joko sulla on Muumi-huulirasvaa 😂

Suurin keräilyn kohde on tietenkin mukit ja onhan noita kertynyt jonkin verran kaappiin jooh, mutta on siellä monenlaista Muumi tavaraa 😀 Esim. Kuumemittari, kaadinta, tarjotinta,kulhoja, jäätelökauhaa jne. Rahapussi on kyllä yliveto 😉

Kyllä keräily on ihanaa puuhaa 😀 Haaveitakin on mutta tuotteet ovat joskus melko hinnakaitakin,mutta ainahan harrastus maksaa 😊

Minun seurassa on järkevää pitää Muumit hallusa ja tuntea kuka kukin on tai sen kostautuu. Sen on eräs rumpali,  ( jätetään kertomatta nyt kuka moni sen toki tietääkin  ) saanut kokea kun erehtyi sanomaan Nuuskamuikkusta Pikku Myyksi 😂 Hänen elämä,on sen jälkeen karttunut mitä,ihmellisimillä Muumituoteilla ja nyt hän ne osaa kyllä, ehkä 😂 Minä vaan niin odotan että hänen vaimokkeens veisi hänet joku päivä kohtaamaan ne Muumit oikeesti 😀

Kyllä minäkin vielä,vierailin Muumien luona muutama vuosi sitten. Omat pojat oli jo isoja ja ei lähteneet mukaan,en kyllä ymmärrä että miks ei 😂 Ja kun ei me Niinan kanssa kahdestaankaan kehdattu mennä niin otimme matkaan Niinan kummitytön Nannan. Voi miten hän välillä häpesi meitä kahta tolloa 😂 Mä niin monesti olen törmännyt laivalla Muumeihin mut hitto kun ne kakarat parveilee niin ettei koskaan ole mun vuoro halata Muumimammaa jne 😂

Nyt tänä kesänä on Muumi festarit 😀 Missä ne silloin oli kun pojat oli pieniä. Tosin voitaisiin mennä Niinan kanssa, pakata matkaan muumijuomapullo ja termospullo, autoon Muumi-niskatyyny, voi ystävät niitähän riittäis. Tosin joku voisi katsoa et haloo missä noiden lapset on ❓Kun epäilen et jos ilmoitan pojille et äiti vie teidät festareille niin eka vastaus et wau Ruisrokkiin vai minne, ja kun kertoisin et ei kun Muumi niin ne kuolis nauruun ja sanois mene keskenäs 😂

Muuten perheen miehet on tottuneet äidin hömpötyksiin loistavasti ja antaa mun höpsöttää 😜

 

Iskelmä musiikki on minulle jo tuttu aivan lapsuudesta asti. Muistan miten keinussa jo lauletiin Kävelimme kaksin vain hetken verran ja jne. 🎧 Isä opetti kuuntelemaan Olavi Virtaa. Autossa matkustin seisten siinä penkkien välissä 😂 Autostereoissa soi Pasi Kaunisto. Olen nopea oppimaan laulun sanat ulkoa. Pieni Minni lauloi kovaa ja korkealta niin että auto raikui. Mummon luona maalla oli mäessä iso kivi jonka päälle kiipesin hyppynarujen kanssa esiintymään 😊 Pappa aina sanoi voi mahdoton tuota tyttöä. Vanha tanssimusiikki on siis aina ollut ja on edelleen lähellä sydäntä. Voi mitä helmiä mailmassa onkaan 😊

Sitten tuli Tangomarkkinat ja Tango vei täysin mun sydämmen 💗 Rakastan Tangoa 💗  Joka ainoa vuosi ne tarkkaan katson ja mulle on harjaantunut melkoinen silmä että kuka pärjää ja kuka ei.  Minä olen jo monena vuotena ennustanut voittajat hyvissä ajoin ja harvoin on metsään menty 😉 Tähänkin löytyy todisteet 😂  Harmi vaan että sekin kilpailu pelataan pitkälle ulkonäön puiteissa, joten en ole sellaisesta koskaan edes haaveillut. Tosin enhän minä ujo tyttö edes uskaltaisi lavalle mennä. Kerran eräässä tanssipaikassa menin vessaan ja unhohdin täysin että joku voi kuulla kun laulan. Lavalla oli silloin eräs suomalainen naislaulaja mutta jätetään se tässä kertomatta että kuka 😉 Hän lauloi Tangoa ja minä sielä vessassa 😂 Luulin olevani siis yksin mutta en ollutkaan,kopista tuli nainen ja sanoi et ei uskois miten hyvin kuuluu tuo laulu tänne  vessaan, lopetin laulamisen nin hän sanoi et nyt ei enää kuulu. nolona tunnustin että mä lauloin, hän hämmästyin ja sanoi et mene nyt tyrkkäämään pois toi laulaja ja näytä sille kuin Tangoa vedetään 😂

Musiikin parista olen löytänyt upeita tuttavuuksia ja joistakin on tullut jopa todella läheisiäkin.  Olen vain ollut aito itseni 😍 Matkani on ollut huikea ja muistoja minulta ei koskaan kukaan voi viedä.

Uskokaa tai älkää niin en koskaan ole ollut Tangomarkkinoilla ja se on minun suuri unelma ja haave 😍 Mutta nyt tuntuu siltä että se ei koskaan toteudukkaan koska ei sinne tälläinen vammainen voi enää mennä.  Tangoristeilyllä olen ollut kerran ja se oli ihana kokemus 💗 Mutta jälleen niin innolla olen Tangoissa mukana ja kannustan ystäviäni eteenpäin ja seison tukijoukoissa 😀

Tämän vuooden voittajat ovat melko varmat mielestäni mutta odotetaan nyt kunhan nähdään ketkä Turusta jatkaa 😉

 

 

 

 

 

Olen monesti miettinyt että pitäisi ajatuksia kirjoittaa ylös ja sitten mietin josko kokeilisin blogia.
Tällä hetkellä minua suuresti askarruttaa että miksi ihmiset ovat toisilleen niin julmia. Monesti tuomitaan vaikka ei toisen elämästä mitään tiedä.
Minä tiedän mitä esim. minusta ajatellaan, selän takana supistaan. Todellisuudessa vain harva tietää totuuden.
Minä olen aina ollut isokokoinen jo lapsena ja tämän voi ystäväni jotka ovat sieltä asti matkassani kulkeneet, Siitä huolimatta elin lapsuuden, nuoruuden onnellista elämää. Perustin perheen ja sain kaksi ihnaaa poikaa, joita minun ei lääkärin mukaaan koskaan ollut mahdollisuus saada.
Olen ollut työelämässä ja hoitanut työni , enkä omasta mielestäni ollut se hidas ja saamaton niinkuin moni luulee, Ja vielä tällä hetkellä minulla on olemassa työpaikka jossa en vähään aikaan ole ollut ja tuskin koskaan enää menenkään.
Tuli se sikapiikkki ja sehän minulle määrättiin työni puolesta pakolliseksi, Viimeiseen asti välttelin sitä, mutta pakko oli pakko. Jo samana iltana sain allergisen reaktion. Viikon päästä jalassani oli elämäni ensimmäinen Ruusu infektio. Lääkäri sanoi että se piikki oli se laukaiseva tekiä. Kolmas ruusu tuli ja se vaurioitti vasenta jalkaa pahasti ja toipuminen oli pitkä. Palasin työelämään mutta jatkuvat kivut,toistuvat tulehdukset ja uudet infektiot pahensi jalan tilannetta. Ja elämä jatkuvan kivun kanssa on helvettiä, Järkyttävät suonen vedot ( jotka voi kestää jopa puoli tuntia kerrallaan) on suorastaan kauheeta ja muutama päivä jalka on niin kipeä että sillä ei kävellä kuin se mikä on pakko.
Liikkumiseni on huonoa vaikka yritänkin parhaani,
Minä olen aina rakastanut musiikkia, Tansseissa käyminen on ollut minulle tärkeää, Sen parista olen saanut tuttavia ja jopa läheisiä ystäviä. Nyt vaan en kauhean usein enää pääse vaikka aikaahan minulla olisi, Syyt ovat että moneen paikkaan on hankala päästä, ja ei aina kehtaa kysyä voisinko kulkea jostain toista kautta jne, Koska kun menet niin ne säälivät katseet ei tunnu kivalta ja kuiskuttelut, et tekis toikin itselleen jotain. Te ette tiedä kuin paljon se satuttaa ja syvältä. Ne kyyneleet jotka olen sen vuoksi vuodattanut ovat varmaan jo järven verran. Minun pitäisi jaksaa olla voimakas, koska niin kaikki minun kuvittelee olevan,mutta sairasus on vienyt minulta niin paljon että ei aina vaan jaksa,
Ne harvat kerrat kun pääsen nauttimaan musiikista ovat niin antoisia ja kantaa kauas.
Jokainen arvostelija voi tulla elämään minun päivääni ja ottamaan minulta kivut itselleen niin tietää että se helppoa ole.
Minulla on ihania ystäviä jotka kaikesta huolimatta ovat vierellä ja tukevat minua eteenpäin ja kannustavat.
Tässä nyt pintaraapaisu elämästäni.
Antti Tuisku sanoi upeasti:
Minun maailmassani ei ole muslimeja, kristittyjä, tummaihoisia eikä valkoihoisia. Ei ole homoja eikä heteroita. Minun maailmassa kaikki ovat ihmisiä, ❤️

Minä tarvitse ruusuni hoitoon jatkuvaa lääkitystä ja se annetaan kolmen viikon välein pistoksena takapuoleen. Lääkkeeni on loppu elämän lääke sitä ei voida koskaan lopettaa.

Minä maksan lääkkeeni itse en saa ns. Kelakorvausta minkä esim, diabetes, epilepsia jne lääkkeistä korvataan eli että maksaa vain omavastuu osuuden. Outoa sanoisin koska sairaudenhoito tämäkin on. Noh ei auta kun tyytyä vaan kohtaloon.

Huvittavaksi tämän tekee se että lääke on vaihtunut nyt vuoden sisällä noin 3 kertaa ja joka kerta missään ei ilmoiteta että lääke on vaihtunut kunnes menet apteekkiin hakemaan piikkiainetta, Siellä vaan todetaan että voi lääke on vaihtunut ja uudelle lääkkelle pitäisi olla resepti, Just joo ja piikki huomenna, ei kun soittelemaan kiireesti että saat reseptin. Yhdessä vaiheessa lääkettä ei ollut lainkaan ja kävin lääkäri luona kysymässä että pitäiskö aloitta suun kautta lääkitys, ei ollut tarvetta, Niin noh viikon päästä olin sairaalassa tiputuksessa ei siis tarvetta.

Ja taas kerran kävi nin että käyttämäni lääke oli poistunut Kelan korvattavuus listalta ja vanha lääke palannut markkinoille, Maksoin tupla hinnan ja laitoin Kelaan paperit menenmään, Vastaus tuli ei korvata. Minun pitäisi joka kerta apteekkiin mennessä etsiä Kelan sivuilta että onko lääkettä markkinoilla ja millä nimellä. Hei haloo kunka monen täytyy itse noin muka huolehtia lääkkeestään ja mistä hitosta minä voin tietää että millä nimellä sitä tänään myydään.

Viimeisin käänne on että olen saanut työterveydessä käydä sen piikkini ottamassa mutta nyt se ei enää käy,koska siellä säästetään ja tälläiset ns turhat ja jatkuvat piikit voi pistää muualla, niinpä niin. Se toi elämääni melkoisen ongelman,mutta rakkaat hoitajaystäväni ovat luvanneet auttaa minua pulassa.

Nyt keksin ratkaisun että viimeksi ostin kaksi lääkettä ja seuraavan kerran haen taas yhden ja näin minulla aina kaapissa seuraavaa kertaa varten lääkeaine valmiina jolla pääsee aina sen kolme viikkoa eteenpäin jos pula iskee. Olen itse jo tullut niin tietoiseksi omasta sairaudestani että jopa kinaan lääkärin kanssa jos minua ei uskota.  Kerta opettaa katsokaas 🙂

            Tervetuloa!

Minun  pieneen maailmaani . . . 😊